Ai hei juu!

Kaupassa oli tsiljoonat ihmisten herkut ja paria kissanruokaa, no höh.

Kyseinen kirja on muuten Raisa Kettusen Puputyttö ja vohvelisankari. Suosittelen lukasemaan, jos sattuu tykkäämään herkuista.

Tämä sivu on  piirretty samana päivänä kun opettelimme taustojen piirtämistä ja erilaisia perspektiivejä. Oli hyödyllinen tunti se.

Ja nyt, kuten lupailin, on aika hypätä Tardikseen (kvw)  ja tarkastella yours trulyn vanhoja piirroksia. Koska minä voin. Ensimmäinen pysähdys on noin vuodessa 1995 emon arvion mukaan. Olin kuulemma tavallista lahjakkaampi lapsi, eikä taitelijan itsetuntoni tuntenut rajoja.

Siitä hypätään noin vuoteen 2003. Piirustusterä, halpa muste ja kopiopaperi tuovat mieleen muistoja ala-astelaisen taiteilijan turhautumisesta. Nyt olin ihan paska, ja tiesin sen.

Sitten saavumme vuoteen 2005. Silloin tapahtuu läpimurto. Alan lukea mangoa, aluksi Salapoliisi Conania,  ja käydä kansalaisopiston sarjakuvakurssilla. Ensimmäiset omakuvaversio on muovautunut.

Tiedostan tietysti taas oman paskuuteni ja kieriskelen taiteilija-angstissa.

Vuosi 2006 tuo suurisilmäisyyteen pientä parannusta ja omaperäisyyden hivenet alkavat kasaantua villakoiriksi.

Vuonna 2007 alan raapustella kuvapäivistä, koska kaikki siistit oikeat taiteilijat päivittelee sarjakuvablogejaan.  Paha paha mango alkoi tikahtua kasvavan omaperäisyyden alle. Omakuvan toinen versio. Alan kasvaa ulos saatanallisen viivoittimen käytöstä. Näiden aikoihin valmistelin kuvataiteen lopputyötä yhdeksännellä luokalla. Sarjakuvanovelli kutistui kevään aikana yhdeksi sivuksi.

Tämän satunnaisen stripin kuplat piti tekstata uudestaan nolojen kirjoitusvirheiden vuoksi. Englanniksi kirjoittaminen oli jotenkin hienompaa.

Tiedostan oman paskuuteni.

Loppuvuodesta 2007 kuvapäivismerkinnät alkavat muuttua nysväykseksi ja määrä kärsii laadun vuoksi. En näytä merkintöjä kenellekään.

Toisaalta piirrän tapahtumia, jotka tuskin kiinnostavat ketään. Omakuva alkaa muistuttaa nykyistä.

Vielä vuonna 2007 jaksoin piirtää huolellisesti mallista. Koska siistit oikeat taiteilijatkin tekee niin.

Jo paria vuotta myöhemmin alkoi asetelmien ja tyyppien piirtäminen kopioiminen paperille tylsistyttää. Tyylittely oli paljon jännempää. Tämä toisaalta kostautuu kun opistolla pidetään elävän mallin piirustusta.

Nyt haastan tyyppejä laittamaan nettiin vanhoja mahdollisimman kamalia töitään. Koska minäkin pystyin siihen. Sarjislaiset varsinkin.

Miu mau

Tahtoo sanoa: manga lähtee lapsesta jos ei väkivallalla niin ainakin vakavan keskustelun ansiosta.

Torstaina suuntasin siis kotia kohti.

Ja tuossa kakussa parasta oli, että siinä luki minun nimeni oikein makoisilla suklaakirjaimilla. Harmi vain minulla on kovin lyhyt nimi.

Piirsin tyyppejä katsomatta paperiin.

Lopuksi taas luonnoskirjaa, joka oikeasti on sama muistikirja kuin päivis, mutta osa sivuista kattaa luonnoskirjan ja osa päiviksen!

Ensimmäinen muotokuva meidän tsipinekosta.

Seuraavassa jännittävässä päivityksessä: Palataan esihistorialliseen aikaan ja tarkastellaan allekirjoittaneen ensimmäisiä kuvapäivismerkintöjä! Heti kun viitsin!

Kaksnelonen

Ensinnä alta pois tällaisia vanhoja juttuja ekalta kouluviikolta.

Anja ja Tuukka osallistuivat urheasti seitsemän blogimerkintää seitsemässä päivässä -haasteeseen ja saivat palkinnokseen aimo kasan lettuja.

Opistolla kaksneloseen osallistui kahdeksan henkeä, joista kolme tuskin aloitti ja vain neljä sai valmiiksi. Näistä neljästäkin vain kaksi ei ovelasti turvautunut tikku-ukkoihin, toisena minä ite siis.

Tämä sarjakuva valmistui 15 tunnissa. Olin eka saamaan valmiiks, vaiks Eva oli ehkä kaks sekuntia ennen mua sillä tikku-ukkopornollaan. Tosin huijasin hieman ja piirsin aiemmasta epämääräisestä ideantyngästä – sarjakuvan piti sijoittua hautuumaalle ja jonkun piti herätä henkiin ruumishuoneella. Kissan esikuvana on musta kissa, jonka tapasimme eräällä yökävelyllä Oriveden hautuumaalla. Aseenani toimi musta kuulakärkikynä sekä puoliksi taitettu aanelos kopiopaperi.

Kritiikki ois kiva. Ens kerral teen sit paremman.

Kookospähkinämiehen paluu

Huomautettakoon vielä, että kuvapäivikseen avautuminen helpotti huomattavasti ja epävirallinen masennuskausi on selätetty.

Tässä on sitten hahmosuunnittelut minun ja Ellin yhteistyösarjakuvaan. Vasemmalla on Tane ja oikealla Edward Cullen.

Tällä viikolla meillä oli Tilsan kurssi absurdista huumorista. Ensimmäisessä tehtävänannossa suunniteltiin pako autiolta saarelta. Tämän otsikko voisi olla ”Kookospähkinämiehen paluu”. Päähenkilö pakenee kadottamalla todellisuudentajunsa ja luulemalla kookospähkinää Orlando Bloomiksi.

Hullu ämmä

Oli oikea käsi vähän piperönä koko päivän tussaamisesta ja yritin piirtää vasurilla. Eihän noista edes tunnista, kuka on kukin. Boffauksessa siis käytetään tollaisia jänniä vaahtomuovijesariviritelmiä miekkoina ja hakataan toisia. Kyllä siinä säännötkin oli, mutta ne on tehty rikottaviksi.

 I’d been inking the whole day so my right hand was exhausted. Used the left in stead. You can’t even tell who’s who. Boffering is the sport where you hit opponents with some silly foam weapons. There were rules but we decided to break them.

We went boffering cause they teach it here at our school once a week. Little upper secondary schoolers taught us. / And if you hit someone’s leg if falls off.

 

That’s not how it goes!

Korppi on oikeus!

I went for breakfast four times now you have to make pancakes. / Already did. They’re on the kitchen table.

Emmi-kun, here’s your serving. / Is there ketchup. / Of course there is! / Thank you!  / I didn’t have any myself so you can have some tomorrow.

After we’ve eaten we’ll go look for the hoodie. / Yeeees. / Juice! (?) / Hello! / H’llo! / Can we take some of these? / As many as you like. / Emmi dammit come ’ere now!

They’re giving away clothes hangers! / Cool! / Now we must hoard them! / A good thing we didn’t go looking for that hoodie earlier. / Yes.

Vihaan portaita

People outside the college don’t often understand everything in this blog – / – so I thought I could show you the setting. This is my room. / And on the other side of the corridor is – / – our comic studio class room.

There are all kinds of interesting people there. Especially at night.

Ja kyllä, useimmilla on läppäri nenänsä edessä jatkuvasti.

Granma! / I’ve missed you. / I haven’t dreamt of you for a long time.

Onsku gimme some of that chocolate. / I’ll give you some if  you eat if out of Mansikka’s mouth. / Help me.