Kaupassa oli tsiljoonat ihmisten herkut ja paria kissanruokaa, no höh.

Kyseinen kirja on muuten Raisa Kettusen Puputyttö ja vohvelisankari. Suosittelen lukasemaan, jos sattuu tykkäämään herkuista.

Tämä sivu on  piirretty samana päivänä kun opettelimme taustojen piirtämistä ja erilaisia perspektiivejä. Oli hyödyllinen tunti se.

Ja nyt, kuten lupailin, on aika hypätä Tardikseen (kvw)  ja tarkastella yours trulyn vanhoja piirroksia. Koska minä voin. Ensimmäinen pysähdys on noin vuodessa 1995 emon arvion mukaan. Olin kuulemma tavallista lahjakkaampi lapsi, eikä taitelijan itsetuntoni tuntenut rajoja.

Siitä hypätään noin vuoteen 2003. Piirustusterä, halpa muste ja kopiopaperi tuovat mieleen muistoja ala-astelaisen taiteilijan turhautumisesta. Nyt olin ihan paska, ja tiesin sen.

Sitten saavumme vuoteen 2005. Silloin tapahtuu läpimurto. Alan lukea mangoa, aluksi Salapoliisi Conania,  ja käydä kansalaisopiston sarjakuvakurssilla. Ensimmäiset omakuvaversio on muovautunut.

Tiedostan tietysti taas oman paskuuteni ja kieriskelen taiteilija-angstissa.

Vuosi 2006 tuo suurisilmäisyyteen pientä parannusta ja omaperäisyyden hivenet alkavat kasaantua villakoiriksi.

Vuonna 2007 alan raapustella kuvapäivistä, koska kaikki siistit oikeat taiteilijat päivittelee sarjakuvablogejaan.  Paha paha mango alkoi tikahtua kasvavan omaperäisyyden alle. Omakuvan toinen versio. Alan kasvaa ulos saatanallisen viivoittimen käytöstä. Näiden aikoihin valmistelin kuvataiteen lopputyötä yhdeksännellä luokalla. Sarjakuvanovelli kutistui kevään aikana yhdeksi sivuksi.

Tämän satunnaisen stripin kuplat piti tekstata uudestaan nolojen kirjoitusvirheiden vuoksi. Englanniksi kirjoittaminen oli jotenkin hienompaa.

Tiedostan oman paskuuteni.

Loppuvuodesta 2007 kuvapäivismerkinnät alkavat muuttua nysväykseksi ja määrä kärsii laadun vuoksi. En näytä merkintöjä kenellekään.

Toisaalta piirrän tapahtumia, jotka tuskin kiinnostavat ketään. Omakuva alkaa muistuttaa nykyistä.

Vielä vuonna 2007 jaksoin piirtää huolellisesti mallista. Koska siistit oikeat taiteilijatkin tekee niin.

Jo paria vuotta myöhemmin alkoi asetelmien ja tyyppien piirtäminen kopioiminen paperille tylsistyttää. Tyylittely oli paljon jännempää. Tämä toisaalta kostautuu kun opistolla pidetään elävän mallin piirustusta.

Nyt haastan tyyppejä laittamaan nettiin vanhoja mahdollisimman kamalia töitään. Koska minäkin pystyin siihen. Sarjislaiset varsinkin.