Kenkä – muistikuvasta ja mallista.
Päästiin muutes lehteen.
Eva keksi vielä uudet persoonaani imartelevat tekstit.
Mou
Vastaa
Aihearkisto: Luonnoskirja
”Y-y-you shall n-not p-p-p…”
Hops
Jos herää hetkeksi ja nukahtaa heti uudestaan voi päästä selkouneen.
Kävelimme pakkasta uhmaten kilometrikaupalla lähimpään taidetarvikeliikkeeseen, mutta se onkin jo toinen tarina. Alla pitkishahmot samaisella sivellinkynällä piirrettynä.
Selvyydeksi vielä: haluan tehdä pitkän sarjikseni vettä kestävällä musteella, koska joudun varmasti korjailemaan tai ainakin selailemaan samoja sivuja useampaan kertaan enkä halua, että piirrosjälki on tuon jälkeen täynnä sormenjälkiä ja läikkiä. Lyhyemmät sarjakuvat voi helposti skannata turvaan heti valmistuttuaan.
Ja muuta suttua, koska on rikollista jättää luonnokset luonnoskirjaan.
Lippis
Pellonreuna-tyyli osoittautui varsin käyttökelpoiseksi. Kunhan kehittelen sitä itselleni sopivaksi.
Karvan kanssa tuli kuitenkin keskusteltua fiksuja ja sain taas uutta intoa piirtää pitkistä. Aloitin jo piirtämällä päähenkilöt. Aioin piirtää koko albumin tällä tavalla, eikä näiden tussaamiseenkaan mennyt kuin hetki vain. Kirin muut kiinni ihan pian heti kun vain jaksan aloittaa!
SinäTuupaPaska: ”Ota tuosta kaatuneesta koivusta tuohta ja tee lippis.”
Omak-seni saa-an
Ahokoivu sanoi meillä opettaessaan, että kuvapäiviksessä pitäisi olla salaisia sivuja. Eihän täällä opistolla voi kenelläkään salaisuuksia olla, joten se unohtui silloin. Nyt kokeilin tehdän tällaisen ovelan sivun, jonka osaavat lukea vain ne, joilla on tarkkaavaiset silmät ja epätavallisen vastaanottavaiset aivot. Sekä joitain apuvälineitä.
Ranskalaisen sarjakuvan luennon tuotoksia.
No huh huh
Viime viikolla opettajanamme oli Tommi Musturi, joka opetti värisarjakuvaa. Siksipä nämä tuotokset kauniin loistokkaissa väreissä. Jos värejä voisi syödä, eläisin pelkällä syaanilla.
Sari on se luokkalaisemme, joka ei ikinä päivitä blogiaan. Katsokaa vaikka!
Meillä on kämppisten kesken ollut mukavia perheiltoja yhdessä syöden. Kenties jokunen ruokaohje päätyy blogiinkin.
Suunnittelin pokemoneja. Tuon yhden olen suunnitellut tosin jo 2000-luvun alussa.
Anja uteli, että minkälaisia hahmoja minulla on ja onhan niitä ihan liikaa. Nämä ovat kaukaisen planeetan ylhäisiä eräästä käsittämättömästä fantasia-sci-fi-seikkailustani, joka luultavasti ei ikinä pääse sarjakuvaksi asti.
Nämä hahmot esiintyivät pisimmässä sarjakuvassani ennen sarjakuvalinjalle tulemista. Sarjakuvassa oli kuusi sivua.
He ovat rikkaita lapsia teollistumisen ajan Englannista, eikä heillä ole vielä tarinaa. Aion kuitenkin kehitellä jotain ihan vain, että pääsisin piirtämään noita pukuja.
”Voi minua hemuli pa*kaa”
Marraskuun tapahtuma, nyt vasta piirretty valmiiksi. Saattaa olla ennätykseni.
Sitten uudempia.
Kunhan katson elokuvia, joita jaksan katsoa loppuun tai joita en ole nähnyt ennen, teen kyllä kunnon arvosteluja. Ihan tosi.
Tilsa piti meille viikon kurssin, jonka tarkoituksena oli piirtää uudestaan paremmin epäonnistuneita sarjakuvia. Siihen tarkoitukseen sopivat syksyn stippisarjakuvakurssin tuotokset. Piti piirtää 25 strippiä, joista sain vain puolet valmiiksi viimeisenä iltana hävettävän huonolla laadulla. Tein nyt töitä koko viikon ja sain perjantaina hyödyllistä kritiikkiä eli parempaa jälkeä tuli ja korjausten jälkeen tulee vielä parempaa. Tämä projekti alkoi inspiroimaan niin, että toivottavasti saan näistä kasaan lehden kevään aikana.
Tähän merkintään inspiroi Richard Thompsonin Pellonreuna-sarjakuva, johon vasta tutustuin. Piirrostyyli on oikein silmänruokaa, mutta vaikeaa piirtää.
Otsikon viittaus tällä kertaa Sinätuupapaska-videosta. Lukijoille tiedoksi, että otsikot ovat useimmiten Oriveden sarjislaisten keskenäisiä hokemia, jotka juontavat juurensa internetin syövereihin, useimmiten Sinätuupaan. Tasottomuudessaan ja yleisyydessän ulkopuolisille raivostuttavia (oletus), meille piristäviä.
Ootsä viemärissä vai ihan pihalla?
Ensin jotain vanhoja, kun piirrän päivismerkinnät ihan myöhässä.
Tällä kertaa otsikon sitaatti on Turtleseista.
Ai hei juu!
Kaupassa oli tsiljoonat ihmisten herkut ja paria kissanruokaa, no höh.
Kyseinen kirja on muuten Raisa Kettusen Puputyttö ja vohvelisankari. Suosittelen lukasemaan, jos sattuu tykkäämään herkuista.
Tämä sivu on piirretty samana päivänä kun opettelimme taustojen piirtämistä ja erilaisia perspektiivejä. Oli hyödyllinen tunti se.
Ja nyt, kuten lupailin, on aika hypätä Tardikseen (kvw) ja tarkastella yours trulyn vanhoja piirroksia. Koska minä voin. Ensimmäinen pysähdys on noin vuodessa 1995 emon arvion mukaan. Olin kuulemma tavallista lahjakkaampi lapsi, eikä taitelijan itsetuntoni tuntenut rajoja.
Siitä hypätään noin vuoteen 2003. Piirustusterä, halpa muste ja kopiopaperi tuovat mieleen muistoja ala-astelaisen taiteilijan turhautumisesta. Nyt olin ihan paska, ja tiesin sen.
Sitten saavumme vuoteen 2005. Silloin tapahtuu läpimurto. Alan lukea mangoa, aluksi Salapoliisi Conania, ja käydä kansalaisopiston sarjakuvakurssilla. Ensimmäiset omakuvaversio on muovautunut.
Tiedostan tietysti taas oman paskuuteni ja kieriskelen taiteilija-angstissa.
Vuosi 2006 tuo suurisilmäisyyteen pientä parannusta ja omaperäisyyden hivenet alkavat kasaantua villakoiriksi.
Vuonna 2007 alan raapustella kuvapäivistä, koska kaikki siistit oikeat taiteilijat päivittelee sarjakuvablogejaan. Paha paha mango alkoi tikahtua kasvavan omaperäisyyden alle. Omakuvan toinen versio. Alan kasvaa ulos saatanallisen viivoittimen käytöstä. Näiden aikoihin valmistelin kuvataiteen lopputyötä yhdeksännellä luokalla. Sarjakuvanovelli kutistui kevään aikana yhdeksi sivuksi.
Tämän satunnaisen stripin kuplat piti tekstata uudestaan nolojen kirjoitusvirheiden vuoksi. Englanniksi kirjoittaminen oli jotenkin hienompaa.
Tiedostan oman paskuuteni.
Loppuvuodesta 2007 kuvapäivismerkinnät alkavat muuttua nysväykseksi ja määrä kärsii laadun vuoksi. En näytä merkintöjä kenellekään.
Toisaalta piirrän tapahtumia, jotka tuskin kiinnostavat ketään. Omakuva alkaa muistuttaa nykyistä.
Vielä vuonna 2007 jaksoin piirtää huolellisesti mallista. Koska siistit oikeat taiteilijatkin tekee niin.
Jo paria vuotta myöhemmin alkoi asetelmien ja tyyppien piirtäminen kopioiminen paperille tylsistyttää. Tyylittely oli paljon jännempää. Tämä toisaalta kostautuu kun opistolla pidetään elävän mallin piirustusta.
Nyt haastan tyyppejä laittamaan nettiin vanhoja mahdollisimman kamalia töitään. Koska minäkin pystyin siihen. Sarjislaiset varsinkin.
Miu mau
Tahtoo sanoa: manga lähtee lapsesta jos ei väkivallalla niin ainakin vakavan keskustelun ansiosta.
Torstaina suuntasin siis kotia kohti.
Ja tuossa kakussa parasta oli, että siinä luki minun nimeni oikein makoisilla suklaakirjaimilla. Harmi vain minulla on kovin lyhyt nimi.
Piirsin tyyppejä katsomatta paperiin.
Lopuksi taas luonnoskirjaa, joka oikeasti on sama muistikirja kuin päivis, mutta osa sivuista kattaa luonnoskirjan ja osa päiviksen!
Ensimmäinen muotokuva meidän tsipinekosta.
Seuraavassa jännittävässä päivityksessä: Palataan esihistorialliseen aikaan ja tarkastellaan allekirjoittaneen ensimmäisiä kuvapäivismerkintöjä! Heti kun viitsin!