”Sua on lyönyt sulava rikollinen!”
1
Aihearkisto: Leffat
Hops
Jos herää hetkeksi ja nukahtaa heti uudestaan voi päästä selkouneen.
Kävelimme pakkasta uhmaten kilometrikaupalla lähimpään taidetarvikeliikkeeseen, mutta se onkin jo toinen tarina. Alla pitkishahmot samaisella sivellinkynällä piirrettynä.
Selvyydeksi vielä: haluan tehdä pitkän sarjikseni vettä kestävällä musteella, koska joudun varmasti korjailemaan tai ainakin selailemaan samoja sivuja useampaan kertaan enkä halua, että piirrosjälki on tuon jälkeen täynnä sormenjälkiä ja läikkiä. Lyhyemmät sarjakuvat voi helposti skannata turvaan heti valmistuttuaan.
Ja muuta suttua, koska on rikollista jättää luonnokset luonnoskirjaan.
”Koska mä oon suuri taiteilija”
Tuukka lahjoi meitä antamalla kaikille oman valmiiksi sutatun vihon. Kiero suunnitelma onnistui ja aloin heti itsekin sutata tuohon vihkoseen kovaa vauhtia. Nimesin sen muuten Taidepaskaksi.
Estääkseni enempää kiukuttelua sensuroin nimen, joten kyseinen henkilö on… nimeltämainitsematon! Tuntemattomille ei sarjakuvasta käy ilmi, että samainen henkilö kirjoitti myös mainitun naamakirjamerkinnän.
Ja noihan ei o mitään pikkujuttuja noi.
Meillä oli Mikko Huuskon pitämä kahden päivän kurssi tekstauksesta. Sen kunniaksi tämä merkintä vain kirjoituksena.
No huh huh
Viime viikolla opettajanamme oli Tommi Musturi, joka opetti värisarjakuvaa. Siksipä nämä tuotokset kauniin loistokkaissa väreissä. Jos värejä voisi syödä, eläisin pelkällä syaanilla.
Sari on se luokkalaisemme, joka ei ikinä päivitä blogiaan. Katsokaa vaikka!
Meillä on kämppisten kesken ollut mukavia perheiltoja yhdessä syöden. Kenties jokunen ruokaohje päätyy blogiinkin.
Suunnittelin pokemoneja. Tuon yhden olen suunnitellut tosin jo 2000-luvun alussa.
Anja uteli, että minkälaisia hahmoja minulla on ja onhan niitä ihan liikaa. Nämä ovat kaukaisen planeetan ylhäisiä eräästä käsittämättömästä fantasia-sci-fi-seikkailustani, joka luultavasti ei ikinä pääse sarjakuvaksi asti.
Nämä hahmot esiintyivät pisimmässä sarjakuvassani ennen sarjakuvalinjalle tulemista. Sarjakuvassa oli kuusi sivua.
He ovat rikkaita lapsia teollistumisen ajan Englannista, eikä heillä ole vielä tarinaa. Aion kuitenkin kehitellä jotain ihan vain, että pääsisin piirtämään noita pukuja.
”Voi minua hemuli pa*kaa”
Marraskuun tapahtuma, nyt vasta piirretty valmiiksi. Saattaa olla ennätykseni.
Sitten uudempia.
Kunhan katson elokuvia, joita jaksan katsoa loppuun tai joita en ole nähnyt ennen, teen kyllä kunnon arvosteluja. Ihan tosi.
Tilsa piti meille viikon kurssin, jonka tarkoituksena oli piirtää uudestaan paremmin epäonnistuneita sarjakuvia. Siihen tarkoitukseen sopivat syksyn stippisarjakuvakurssin tuotokset. Piti piirtää 25 strippiä, joista sain vain puolet valmiiksi viimeisenä iltana hävettävän huonolla laadulla. Tein nyt töitä koko viikon ja sain perjantaina hyödyllistä kritiikkiä eli parempaa jälkeä tuli ja korjausten jälkeen tulee vielä parempaa. Tämä projekti alkoi inspiroimaan niin, että toivottavasti saan näistä kasaan lehden kevään aikana.
Tähän merkintään inspiroi Richard Thompsonin Pellonreuna-sarjakuva, johon vasta tutustuin. Piirrostyyli on oikein silmänruokaa, mutta vaikeaa piirtää.
Otsikon viittaus tällä kertaa Sinätuupapaska-videosta. Lukijoille tiedoksi, että otsikot ovat useimmiten Oriveden sarjislaisten keskenäisiä hokemia, jotka juontavat juurensa internetin syövereihin, useimmiten Sinätuupaan. Tasottomuudessaan ja yleisyydessän ulkopuolisille raivostuttavia (oletus), meille piristäviä.