Pitäisi ehkä piirtää enemmän sillä vähemmän aikaa vievällä tyylillä. Tämäkin tapahtuma on jo kaksi kuukautta vanha, kröhömhöm.
6 vastausta artikkeliin ””Vai, että Harri Potter””
Mä oon kand itkeny! Jossain jaksossa (tai lyhärissä) oli sellanen fossiilisoitunut koira joka oli ollu Fryn sillon vuonna 1999, ja sit ku Fry katos ni se odotti sitä sen pizzapaikan edessä kunnes kuoli siihen.. Olin iha paskana D’X
Yäää, muistutatkin vielä! Yksi kamalimmista jakson lopuista tv-historiassa. Hassua sinänsä, että itkeskelen Futuraman maailmanloppujaksoille (”Voi ei, koko maailma kuoli, buhuu!”) mutten kuitenkaan Doctor Whon vastaaville, joiden kuuluisi olla oikeasti surullisia.
Futurama on kyll yksi hienoista sarjoista, jossa saa sekä nauraa, että itkeä. Ne jaksot, jossa porasin vesialtaaksi ovat (nimet on jotenkin sinneppäin) Seitsenapila (Fry etsii seitsenapilaa, jonka oli piilottanut 90 -luvulla veljeltään), Jurassic Bark (Se koira jakso) ja Pisto (siinä Fry kuolee, mutta Leela uskoo, että hän on yhä elossa)
Futurama on niin tunteisiin vetoava sarja!
Joo, ette todellakaan ole ainoita. :D Oon aina pitäny Futuramasta enemmän ku Simpsoneista just sen takia, että vaikka Simpsonit saa useimmiten nauramaan niin Futurama onnistuu joskus itkettämäänki. Edellä mainittujen lisäksi jatkaisin listaa myös jaksoilla:
-”Parasites Lost” (loiset tekevät Frysta miehekkään, jolloin Leela ihastuu)
-”The Time Keeps on Slippin'” (Fry tekee kaikkien aikojen suurimman rakkaudentunnustuksen)
-”The Devil’s Hands are Idle Playthings” (ensimmäinen ”viimeinen Futurama-jakso”)
– Leffa ”Bender’s Big Score” (jos on seurannu sarjaa alusta asti, niin todella koskettava, muuten ehkä ei)
– Ja uusista jaksoista ehdottomasti ”The Late Phillip J. Fry” (Fry, Bender ja Professori ajautuvat maailmankaikkeuden loppuun)
– sekä ”Meawhile” (Fry ja Leela menevät naimisiin. Tällä hetkellä sarjan päätösjakso)
Simpsoneissa itkettävyys-factor on se, miten huumorisarja käsittelee hahmojensa ongelmia vakavasti. Esimerkiksi Homer on huono isä, mutta välillä huomaa sen ja yrittää oikeasti olla parempi ihminen. Tulee mieleen se jakso, jossa jostain syystä Homer halusi ymmärtää paremmin Lisan sielunelämää ja osallistui Lisan kanssa Homeria itseään ikävystyttäviin harrastuksiin johtaen isän ja tyttären parempaan ymmärrykseen ja kunnioitukseen toisistaan.
Mä oon kand itkeny! Jossain jaksossa (tai lyhärissä) oli sellanen fossiilisoitunut koira joka oli ollu Fryn sillon vuonna 1999, ja sit ku Fry katos ni se odotti sitä sen pizzapaikan edessä kunnes kuoli siihen.. Olin iha paskana D’X
Yäää, muistutatkin vielä! Yksi kamalimmista jakson lopuista tv-historiassa. Hassua sinänsä, että itkeskelen Futuraman maailmanloppujaksoille (”Voi ei, koko maailma kuoli, buhuu!”) mutten kuitenkaan Doctor Whon vastaaville, joiden kuuluisi olla oikeasti surullisia.
Futurama on kyll yksi hienoista sarjoista, jossa saa sekä nauraa, että itkeä. Ne jaksot, jossa porasin vesialtaaksi ovat (nimet on jotenkin sinneppäin) Seitsenapila (Fry etsii seitsenapilaa, jonka oli piilottanut 90 -luvulla veljeltään), Jurassic Bark (Se koira jakso) ja Pisto (siinä Fry kuolee, mutta Leela uskoo, että hän on yhä elossa)
Futurama on niin tunteisiin vetoava sarja!
Joo, ette todellakaan ole ainoita. :D Oon aina pitäny Futuramasta enemmän ku Simpsoneista just sen takia, että vaikka Simpsonit saa useimmiten nauramaan niin Futurama onnistuu joskus itkettämäänki. Edellä mainittujen lisäksi jatkaisin listaa myös jaksoilla:
-”Parasites Lost” (loiset tekevät Frysta miehekkään, jolloin Leela ihastuu)
-”The Time Keeps on Slippin'” (Fry tekee kaikkien aikojen suurimman rakkaudentunnustuksen)
-”The Devil’s Hands are Idle Playthings” (ensimmäinen ”viimeinen Futurama-jakso”)
– Leffa ”Bender’s Big Score” (jos on seurannu sarjaa alusta asti, niin todella koskettava, muuten ehkä ei)
– Ja uusista jaksoista ehdottomasti ”The Late Phillip J. Fry” (Fry, Bender ja Professori ajautuvat maailmankaikkeuden loppuun)
– sekä ”Meawhile” (Fry ja Leela menevät naimisiin. Tällä hetkellä sarjan päätösjakso)
Simpsoneissa itkettävyys-factor on se, miten huumorisarja käsittelee hahmojensa ongelmia vakavasti. Esimerkiksi Homer on huono isä, mutta välillä huomaa sen ja yrittää oikeasti olla parempi ihminen. Tulee mieleen se jakso, jossa jostain syystä Homer halusi ymmärtää paremmin Lisan sielunelämää ja osallistui Lisan kanssa Homeria itseään ikävystyttäviin harrastuksiin johtaen isän ja tyttären parempaan ymmärrykseen ja kunnioitukseen toisistaan.