Omak-seni saa-an

Ahokoivu sanoi meillä opettaessaan, että kuvapäiviksessä pitäisi olla salaisia sivuja. Eihän täällä opistolla voi kenelläkään salaisuuksia olla, joten se unohtui silloin. Nyt kokeilin tehdän tällaisen ovelan sivun, jonka osaavat lukea vain ne, joilla on tarkkaavaiset silmät ja epätavallisen vastaanottavaiset aivot. Sekä joitain apuvälineitä.

Ranskalaisen sarjakuvan luennon tuotoksia.

No huh huh

Viime viikolla opettajanamme oli Tommi Musturi, joka opetti värisarjakuvaa. Siksipä nämä tuotokset kauniin loistokkaissa väreissä. Jos värejä voisi syödä, eläisin pelkällä syaanilla.

Sari on se luokkalaisemme, joka ei ikinä päivitä blogiaan. Katsokaa vaikka!

Meillä on kämppisten kesken ollut mukavia perheiltoja yhdessä syöden. Kenties jokunen ruokaohje päätyy blogiinkin.

Suunnittelin pokemoneja. Tuon yhden olen suunnitellut tosin jo 2000-luvun alussa.

Anja uteli, että minkälaisia hahmoja minulla on ja onhan niitä ihan liikaa. Nämä ovat kaukaisen planeetan ylhäisiä eräästä käsittämättömästä fantasia-sci-fi-seikkailustani, joka luultavasti ei ikinä pääse sarjakuvaksi asti.

Nämä hahmot esiintyivät pisimmässä sarjakuvassani ennen sarjakuvalinjalle tulemista. Sarjakuvassa oli kuusi sivua.

He ovat rikkaita lapsia teollistumisen ajan Englannista, eikä heillä ole vielä tarinaa. Aion kuitenkin kehitellä jotain ihan vain, että pääsisin piirtämään noita pukuja.

”Voi minua hemuli pa*kaa”

Marraskuun tapahtuma, nyt vasta piirretty valmiiksi. Saattaa olla ennätykseni.

Sitten uudempia.

Kunhan katson elokuvia, joita jaksan katsoa loppuun tai joita en ole nähnyt ennen, teen kyllä kunnon arvosteluja. Ihan tosi.

Tilsa piti meille viikon kurssin, jonka tarkoituksena oli piirtää uudestaan paremmin epäonnistuneita sarjakuvia. Siihen tarkoitukseen sopivat syksyn stippisarjakuvakurssin tuotokset. Piti piirtää 25 strippiä, joista sain vain puolet valmiiksi viimeisenä iltana hävettävän huonolla laadulla. Tein nyt töitä koko viikon ja sain perjantaina hyödyllistä kritiikkiä eli parempaa jälkeä tuli ja korjausten jälkeen tulee vielä parempaa. Tämä projekti alkoi inspiroimaan niin, että toivottavasti saan näistä kasaan lehden kevään aikana.

Tähän merkintään inspiroi Richard Thompsonin Pellonreuna-sarjakuva, johon vasta tutustuin. Piirrostyyli on oikein silmänruokaa, mutta vaikeaa piirtää.

Otsikon viittaus tällä kertaa Sinätuupapaska-videosta. Lukijoille tiedoksi, että otsikot ovat useimmiten Oriveden sarjislaisten keskenäisiä hokemia, jotka juontavat juurensa internetin syövereihin, useimmiten Sinätuupaan. Tasottomuudessaan ja yleisyydessän ulkopuolisille raivostuttavia (oletus), meille piristäviä.